5 1* {7 Posti {7 ----- Enimmäkseen se on hienoa, että on olemassa Saku, ja mitäpä sitä voi kritisoida- kaan sellaista minkä saa ilmaiseksi. Seuraavat pienet hajanaiset mietteet eivät ole tarkoitettu kritiikiksi, vaan ovatpahan vain mieleeni tulleita mietteitä ja toiveita. 1. Missä naiset? Lukijakyselyn ensimmäisen kysymyksen tulos oli rumaa katseltavaa. Miehet voitti- vat 139 - 3. Jos Saku-lehden tekijöiden salaisimmat toiveunet - tai mitäpä minä teidän/meidän toiveunista tiedän - toteutuvat joskus tulevaisuudessa Saku kamp- pailee vuonna 2010 (harrastuspohjalta?) samassa sarjassa kuin suuri mediajätti Helsinki Media Company Oy ja luotaa Amiga-tietokoneen käyttömahdollisuuksia tekstin, kuvan, äänen, informaation, ohjelmien ja muun bittimoskan käsittelyssä ja jakelussa, niin siitä vastaamassa ovat mitä todennäköisimmin miehet? Tulevaisuuden feministeille riittää silloinkin taas valittamista: Oy Saku Media Ab:n johtopalleilla pörhältelevät miehet, ja naiset huolehtivat tekstinkäsitte- lystä ja muista sihteeriköille kuuluvista pikku rutiineista. Näin siksi, että Sakun mukana puuhastelemassa ovat olleet pääasiassa sellaiset ihmiset, joilla sattuu olemaan "ne mutta ei niitä siellä". Jotkut ovat olleet huolissaan miesten asemasta tulevaisuudessa, kun koululaitoksissa rupeaa olemaan naisenemmistö. Ehkä tämä ei kuitenkaan koske tietokonealaa? Tiede 2000 -lehden numerossa 5/95 todetaan: "Naisten aivot ovat kymmenkunta pro- senttia pienemmät kuin miesten - mutta älyä on molemmilla yhtä paljon. Niinpä tutkijat ovat päätelleet, että naisilla täytyy olla hermosoluja yhtä paljon kuin miehillä. Kokoero johtuu siitä, että naisten neuronit ovat pakkautuneet tiiviim- min kuin miesten." Näin lieneekin, ja ne harmittavat, ihmisinä miehiä ja naisia etäännyttävät erot miesten ja naisten maailmoissa johtuvat kulttuurin tavoista, ennakkoluuloista ja tottumuksista. Onneksi Sakulla on ainakin ne kolme aktiivis- ta naispuolista lukijaa. Onnittelut heille! 2. Köyhällekin väritulostusmahdollisuus Olisi mukavaa, jos Sakun lukijoita palvelisi joku onnellinen värimuste- tai la- serkirjoittimen omistaja. Itselläni on sen verran harvoin tarvetta tulostella paperille kuvia, että en ole vielä pitkään aikaan aikeissa hankkia tulostinleik- kikalua. Mutta joskus harvoin olisi mukava saada tulostettua jokin kuva väreissä. Palvelu voisi toimia siten, että johonkin tiettyyn purkkiin saisi mo- deemilla tai postitse disketillä lähettää .iff-kuvatiedostoja, jotka tulostetaan ja lähetetään postitse takaisin. 3. Almuja Sakulle Sakua lukeville voisi huomauttaa, että jäsenmaksun lisäksi (tai sen sijasta) Sa- kun tilille voi maksaa muutaman kympin almujakin, se kun käy niin näppärästikin maksuautomaateilla. Kaikki on suhteellista ja 100 mk on pieni summa, mutta suuri kun ajattelee, että Sakun saa ilmaiseksikin, eikä teillä jäsenmaksun maksaneille ole mitään muita erityisiä jäsenetuja? Moni Sakua lukeva voisi suostua tukemaan Sakua. Sakuhan on sentään vastuuntuntoinen ja tilivelvollinen rekisteröity yh- distys, eikä ole vaaraa, että sen tukemiseen käytetyt rahat käytettäisiin päätoimittajan ja/tai toimituspäällikön viinan juontiin ja/tai tupakan polt- toon... Tämä tuli omaan mieleeni ikävä kyllä vasta sen jälkeen, kun pitkin hampain kävin maksamassa jäsenmaksun. 4. Mediakuvien ja muiden otsikot Mediakuvat on mielenkiintoinen ja melko kypsää luettavaa tarjoava palsta, mutta siinäkin voisivat eri jutut olla valittavissa hiirtä painamalla ainakin Amiga- Guide-versiossa, kun se kerran on hypertekstimuotoinen. Joskus kieltämättä kyllästyy painelemaan hiirtä, kun tietokoneella luettaessa ei kaikki ole niin kätevästi "zu handen" selattavissa, niin kuin esim. lehtiä lukiessa. Mutta jos otsikot olisi edes lueteltu palstan alussa, niin saisi paremman yleiskuvan siitä, mistä aiheista siinä taas repustellaan ja pistetään mediailmöitä halki, poikki ja pinoon, ettei tarvitse koko palstaa selata läpi, kun se on aika pitkäkin yleensä. Muidenkin otsikoiden kohdalle, myös päähekemistotasolle, voisi laittaa jutun ni- men lisäksi sivujen tai rivien lukumäärän: jotenkin tuntuisi kivemmalta valita juttuja, kun näkee heti, kuinka laajoja ne ovat. Aina kun mahtuu, niin pistäkää myös jutun kirjoittajan nimi hypertekstiotsik- koon. On myös kivempi valita artikkeleita, kun näkee keiden tekemiä ne ovat, ja kirjoittajien nimet saavat paremmin heille kuuluvaa julkisuutta. Artikkeleihin voisi otsikon lisäksi ottaa tavaksi kirjoittaa jokin pieni tiivis- telmä, alkukappale, mietelauselma tai muu sellainen, joka kuvaa artikkelia (ku- ten monissa muissakin lehdissä on tapana). 5. Tietokoneiden käytön hankaluus Lopuksi ehkä itsestäänselvä huomautus, jonka tekin kyllä tunnutte tietävän ja tunnustavan: tie Amigan ensiostajasta verkkojen ja purkkien maailmaan on hidas ja vaivalloinen, ainakin minulle, joka 32-vuotiaana kuulun sukupolveen, joka ei ole syntynyt tietokone kainalossaan. Vaikka tietokoneiden maailma kehittyy hui- maa vauhtia ja tarjoaa yhä huimaavampia mahdollisuuksia, on niiden toteuttaminen käytännön tasolla kuitenkin vielä vaikeaa, ja vähintään yhtä vaikeaa on niiden käyttö. Ennen kuin tietokoneella uskaltautuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa purkkeihin liikkumaan ja osallistumaan keskusteluihin, täytyisi omaksua suuri määrä pikkunippelitietoa. Siinä sivussa, että tulevaisuudessa kenties luotaamme tietokoneen käytön uusia uria, älkäämme unohtako niitä ensikertalaisia, jotka vasta ovat astumassa tietokonemaailmoihimme. Onhan se vähän kyllä kai niinkin, että tietokoneiden käyttö täytyy oppia itse kokeilemalla yritysten ja omakohtaisten erehdysten kautta, eivätkä toiset voi sitä tietä niin siloittaa, ainakaan nykyisissä käyttöympäristöissä. Sakun tukipurkeista kannattaisi pyrkiä tekemään mahdollisimman käyttäjäystävällisiä, jotta saisitte lisää asiakkaita. Tärkeimpien purkkien käyttöohjeet voitaisiin julkaista Sakussa. Itse olen laiskanpuoleisena päässyt matkallani lähinnä tutustumaan vasta MBnetiin, kenties juuri sen takia, että sen käyttöohjeet julkaistiin MikroBitissä ja se palvelee hyvin myös sellaisia käyttäjiä, jotka eivät aina vaivaudu opiskelemaan kaikkia purkkikäskyjä (MBne- tissä on valikkotoiminnot). Saku-purkeissa en ole käynyt paljon muuta tekemässä kun imuroimassa Sakua. Onhan siellä Epsilon Indissäkin kai "Ohjeita aloittelijoille" -palveluja, mutta laiskana pääsisin helpommalla, jos te julkaisisitte ne Sakussa. Siinä voisi olla konkreettisesti esitettynä, mitä pitää tehdä ja miltä se näyttää, kun menee te- kemään jotain purkkiin. NComm 2.0:lla sellaisen artikkelin voisi tehdä helposti niin, että joku asiantuntija käy purkissa seikkailemassa - tai mieluummin te- kemässä joitain "perustoimintoja" - siten, että pistää "Start ASCII Capture" -toiminnon päälle. Hyvä ja hauskasti kirjoitettu artikkeli oli "Perusvirtanen trendikkäästi web- biin". Sen ja MikroBitissä olleen "Amigalla Internetiin" -artikkelin innoittama- na saatan minäkin joskus ensi vuonna saada aikaiseksi painua sinne, mistä kaikki puhuvat. Petri Keckman Toimitus: 1) Emme voi todeta kuin että toivoisimme enemmän naisia toimintaan mukaan, mutta kiinnostus näyttää tilastojen mukaan olevan enemmänkin kuin laimeaa. Toivotta- vasti tilanne paranee tulevaisuudessa. 2) Väritulostuspalvelu ei ole hassumpi ajatus. Asiaa pitää harkita. 3) Yhdistys ottaa luonnollisesti vastaan lahjoituksia. Päätoimittajalla eikä toimituspäälliköllä ole edes oikeutta yhdistyksen tilille, joten kuvailemistasi rahan väärinkäytöksistä ei ole pelkoa. :-) Tilistä huolehtivat yhdistyksen pu- heenjohtaja ja sihteeri. 4) AmigaGuide-muotoisen Sakun kehittäminen on ikävä kyllä hieman toissijaisessa asemassa, kun Disketti-Saku ei kuitenkaan siitä pääse hyötymään ja kahden eri- laisen median toimittaminen vaatii muutenkin jo suuria ponnisteluja. Toivomukse- si otsikkojen jakamisesta omiksi linkeikseen ei kuitenkaan ole yhtään hassumpi. Pidetään mielessä. Kirjoittajien nimiä ei tulla laittamaan sisällysluetteloon, mutta ingressi eli mainitsemasi pieni alkupuhe ei ole hassumpi ajatus. Taitaa kuitenkin jäädä kir- joittajien toteutettavaksi... 5) Epsilon Indi ei ole samassa mielessä Sakun tukipurkki kuin MBnet on MikroBi- tin elektroninen jatke. Epsilon Indi on puhtaasti yksityinen purkki, joka päätoimittajan isännöimänä luonnollisesti tarjoaa otollisen pohjan myös levittää Sakua. Olisi jossain määrin epäreilua tarjota sille palstatilaa lehdestä, kun muitakaan purkkeja ei mainosteta. Helppokäyttöinen palveluvalikko palannee käyttäjiä palvelemaan joskus tulevaisuudessa. Muutenkin tukipurkkiverkko kaipai- si lisää organisointia ja parantelua, mutta se vaatii aikaa ja aikaa taas ei liikaa ole. Janne Siren {3-------------------------------------------------------------------------------- Arvoisa Sakun toimitus, Haluan lähestyä teitä näin kirjeen välityksellä, jotta voisin ojentaa teille sekä risuja että ruusuja. Ensimmäiseksi totean, että te teette todella arvokasta työtä. Jokainen Suomen aktiivinen Amiga-käyttäjä odottaa aina innolla uutta Sakua kuin lottovoittoa. Sakussa on mielenkiintoisia artikkeleita, jotka vastaavat yleensä laadultaan jo- pa kaupallisten julkaisujen vastaavia. Saku lisää myöskin Amiga-käyttäjien me- henkeä, mikä onkin todella tärkeä asia, koska ihminen on luonnostaan sosiaalinen olento, eikä yksinäinen tietokonekäyttäjä voine olla onnellinen (vai?). Aina kuitenkin pitää pyrkiä eteenpäin. Eli kai Sakua aiotaan kehittää eteenpäin? Hyvä kehitystyön kohde olisi Sakun ulkoasu - eli loaderi-systeemi. Sehän on tietääkseni Pasi Kovasen alkujaan GURU-magazinea varten koodaama loaderi, joka on jo aika vanha - kenties aikansa elänyt. Sanon tämän kaiken toki kaikella kun- nioituksella loaderin tekijöitä kohtaan, ja hekin varmaan tietävät, että ovat sen ohjelmoineet jo kauan sitten. Sakun ulkoasun uusiminen ei ole ainoastaan minun henkilökohtainen toiveeni, vaan myös monet muut Sakun lukivat ovat aiheesta keskustelleet. Eli olisikohan aika ohjelmoida ja suunnitella uusi käyttis Sakuun? Vai onko teillä jo menossa se HTML-projekti, josta muutama numero takaperin kirjoittelitte? Koittakaahan saada jotain aikaiseksi. Toivotan teille työn iloa ja paljon uusia & aktiivisia lukijoita! Nimim. "Kriittinen fani" Toimitus: Disketti-Sakun lukijaohjelman ikä tiedostetaan toimituksessa varmasti lukijoita- kin paremmin. Valitettavasti ajan sekä osaavien ja innostuneiden henkilöiden löytäminen paremman lukijan kehittelemiseksi on helpommin sanottu kuin tehty. Janne Siren {3-------------------------------------------------------------------------------- Koska uusimman Sakun odottelu on niin tuskallista, päätin kirjoittaa kolmannen kirjeen teille! Ajattelin kirjoittaa tähän kirjeeseen mahdollisimman monta eri tapaa parantaa diskettilehtenne laatua, joten eikun menoksi... Tuli tässä selattua pitkästä aikaa yhtä MikroBitti-lehteä (8/94), jonka ainut kohokohta oli Richard Josephin haastattelu. Koska itsekin olen ollut jo usean vuoden verran tekemisissä Amigalla säveltämisen kanssa (ikävä kyllä vain harras- tus), oli tämä haastattelu sellaista mannaa, että on pakko saada lisää! Koska teillä on mahdollisuus tehdä haastatteluja modeemin välityksellä, niin pyytäisin hartaasti haastatteluja esim. Chris Hülsbeckistä! Olisi mahtava yllätys! Mainitsin jossain kirjeessäni mustan taustavärin vaihtamista vähän pirteämpään, joten pyydän sitä vielä tässäkin! Lisäksi toinen fonttikin tekisi gutaa, kuten myös eri muusikon kappaleet! Viimeiset kolme diskettiä sisälsivät ikävän ponnet- tomia kappaleita. Esim. ravekin antaisi kovaa potkua nautittavuudelle! En väitä viime kappaleita huonoiksi, mutta vaihtelu on valttia. En ole varmaan ainut MikroBitin ex-tilaaja, joka kaipaa lehden 80-luvun hakkeri- tunnelmaa! Tärkein tunnelman luoja oli ohjelmalistaukset. Koska assembler on niin yleinen kääntäjä Amigalle, olisi kiva lisä saada joitain hienojen pikkuru- tiinien listauksia (esim. tähtikenttä, tekstin vieritys, joka vierittää tekstiä joka suuntaan erillisten merkintöjen mukaan tekstin seassa). Sitten yksi kysymys: mitä kaikkea softaa ja hardwarea tarvitaan ammattimaisen musiikin ja ääniefektien tekoon peleihin? Ja toinen: mistä niitä saa? Kiitos etukäteen! Lopetan nyt jauhamisen ja toivon Sakun jatkuvan pysyvästi! Terveisin, Tuomas Sandroos, Turku Toimitus: Kiitos rakentavista ehdotuksistasi, otamme ne harkintaan ja pyrimme toteuttamaan toiveitasi mahdollisuuksien mukaan. Musiikeista mainittakoon, ettei käytössä ole ollut kovin monen säveltäjän kappaleita. Marko Vuorentausta on ollut ahkerin, ja hänen toimittamansa kappaleet ovat myös olleet oikeassa kokoluokassa (80-100 kt). Olen samaa mieltä vaihtelusta, joten nyt vain kaikki muutkin säveltämään Sakuun musiikkeja! Mitä ammattimaisen musiikin tekoon peleihin tulee, se ei välttämättä eroa har- rastelijasävellyksestä suurestikaan. Työkaluiksi kelpaavat, ja useasti ovat jo kelvanneet, sopiva musisointiohjelma - vaikka trackeri, kuten OctaMED - ja ken- ties laadukas syntetisaattori ja sampleri. Viime kädessä lopputuloksen laatu kun on kiinni enemmän itse taiteilijasta... Janne Siren PS. Palettia voit Disketti-Sakussa säädellä Del-näppäintä painamalla avautuvasta ikkunasta. {3-------------------------------------------------------------------------------- Edellisessä Sakussa alkaneen Saku Trek -palstan kirjoittajat tuntuivat aidosti pitävän sarjasta, ja siksi ajattelin katsoa PTV-kanavalta maanantaina 5.9.1995 jakson "Vintiöt" sarjasta "Star Trek: Uusi sukupolvi". Tässä ulkopuolisen ensi- vaikutelmat. Teknisesti jakson kuvat olivat hyvin ja huolellisesti tehtyjä. Avaruus, "tuo käymättömistä korpimaista viimeinen", esitettiin kauniina näkyminä ja Enterpri- sen "tehtävänä oli tutkia outoja maailmoja, etsiä uusia eliömuotoja ja kulttuu- reja ja rohkeasti mennä sinne minne ihminen ei ole ennen mennyt". Lähtökohdassa olisi kyllä ainesta syvällisellekin ihmisyyden käsittelylle, ja avaruus on tietty mielenkiintoinen paikka, mutta kaunein löytämämme planeetta on yhä (ainakin vielä) Maa ja suurin mysteeri meille ihmisille tässä maailmankaik- keudessa lienemme me itse. Ja tätäkin science fictionia vaivaa tuttu tauti: ih- miskuvan ohuus. Jakso alkoi siten, että Ro, Keiko, O'Brien, Guinan ja "minä" palailivat planeet- ta Marlonialle tekemältään vierailulta. Heillä oli mukana joitain paloja, jotka olivat löytyneet kaivauksen tertiääritasolta. Palat olivat tyypillisiä Marlo- niuksen keittoastioita 1000-luvulta. Tagualta oli löytynyt samanlaisia, mutta nämä olivat mutkikkaampia: paljon lähempänä Buraniuksen kuin Taguan merkkejä. Kaljupää oli ollut kvadrantin kauneimmalla planeetalla, mutta oli pysynyt luo- lassa koko ajan, mikä oli ollut hyvin palkitseva kokemus. Jollain oli mukana joitain kasveja, joita hän luuli draebidium froctuksiksi, mutta ne olivatkin Ca- limuksia, minkä näki lehdistä. Kävelevien tietosanakirjojen rupattelu keskeytyi, kun tuli hätäsanoma Ligos 7:n tiedemiesryhmältä. Tässä vaiheessa, kun puoli minuuttia oli kulunut, aloin pahasti pudota kärryiltä ja epäilin, josko tarkkaavaisuuteni riittäisi seuraamaan jaksoa. Avaruuden poimujen kautta he tavoittivat emäaluksensa Enterprisen kolmen minuu- tin sisällä. Istumalihakset joutuivat koetukselle ja poimujen kautta matkustele- minen aiheutti kovaa hytkytystä, mutta kenelläkään ei mennyt sormi suuhun missään vaiheessa. Joka tilanteessa olivat ratkaisut selkeitä. Tekniikka oli hallussa. Ihmiset hoitivat hommansa varmemmin ja selkeämmin kuin robotit konsa- naan. Pientä inhimillistä tunteiluakin oli jaksoon saatu. Lapset olivat niin söpöjä pikku viisaita aikuisia. Teknisten ja tietotaidollisten kliinisten ongelmien lisäksi kenelläkään ei näyttänyt olevan mitään sen kummempia ihmisyyteen liitty- viä ongelmia, paitsi lapsekasta leikkisää kinastelua silloin tällöin. Aluksen kapteenina oli 12-vuotias skidi, vaikka hänen ykkösisukkinsakin olisi ollut samalla aluksella. Sinänsä mielenkiintoinen tilanne. Joskus tuntuu, että meidänkin maailmassamme saisivat ottaa ohjat käsiinsä nuoret, jotka eivät vielä ole hukanneet ihmisyyttä aikuisuuden rationaliteetteihin, mutta kun tämäkin ski- di tuntui olevan aikuisempi kuin aikuiset. Pientä riehakkuuttakin lapsista on- neksi löytyi: eräällä tytöllä oli lapsena ollut kiusaus hyppiä sängyllä kuin "Tarkassilainen huotrapeto"! Ferengit astuivat alukseen, ja paha saapui paikalle. Minun sympatiani olivat kyllä Ferengien puolella, vaikka he pahoja olivatkin, mutta vaikuttivat inhimil- lisemmiltä kuin ihmiset. Saattaisin itsekin olla yhtä ilkeä vastaavanlaisten "lässyn lässyn" hyväntahtoisten ihmisten seurassa. Ferengien kapteenina oli Morta, joka halusi, että hänelle avattaisiin tietokone ja näytettäisiin "exactly how to use it". Tässä kohtaa oli paljon puhuvaa, haus- kaa ja ilmekästä näyttelemistä. Skidin faija teki työtä käskettyä ja pisti tie- tokoneen palauttamaan ensin kaikki aluksen komentotoiminnot ja alkoi selittää: "Tietokonejärjestelmää valvoo kolme keskusprosessoriydintä. Ne on ristikytketty 14 kiloquadin rajapintamoduuleihin. Ydinelementti rakentuu FTL-nanoprosessoril- le, jossa on 25 bilateraalista kollektoria. Niistä 20 on kytketty seuraamaan Heisenframin päätettä." Kunnon opettajan tavoin hän varmisti, oliko oppi mennyt perille: "Kai tiedät mikä bilateraalinen kollektori on?" "Tietysti, ihminen - en ole tyhmä!" "Et tietenkään..." Ja selitys jatkui: "Tässä kohtaa on isopalaviaa- liliitin. Se ohjaa ferrometalliasemaa..." Näyttelysuoritus muuttui yhä hauskem- maksi. Ohjelman hauskin kohtaus. Suurin osa keskustelusta oli samanlaista hepreaa, mikä viihdyttää vähän aikaa huvittavana yksityiskohtana, mutta en jaksaisi kyllä seurata säännöllisesti yhtä vähän itselleni antamaa keskustelua. Paha oli ihmisten itsensä ulkopuolella. Oli pahoja, jotka aiheuttivat ongelmia hyville. Näppärää ja yksinkertaista! Tiedostamattoman ja itsetutkiskelua kartta- van ihmisen psyyke toimii juuri näin: pyrkii torjumaan pahan itsestään joko sul- kemalla sen alitajuntaansa tai projisoimalla sen muihin ihmisiin. Näinhän me ih- miset monesti toimimme. Sarja on kai saanut alkunsa kylmän sodan aikana, jolloin amerikkalaisten maailma oli selkeän mustavalkoinen. Oli olemassa "me hyvät amerikkalaiset nukkekotiper- heissämme" ja "ne pahat venäläiset kommarit"? Ihmiset kävelivät jäykkinä kuin robotit. Saattoi jopa epäillä, että heillä oli tullut "ne" housuun. Se ei ole kyllä mikään ihme, sillä he muutenkin vaikuttivat niin kliinisiltä ja puhtaaseen älyllisyyteen taipuvaisilta, että epäilin, käyvätkö tuollaiset edes paskalla koskaan. Varmaan käyvät, sillä ovet aukenivat joka puolella itsestään, eikä vessaan mennessäkään tarvinnut käyttää käsiään oven avaamiseen. Excellent! 1800-luvulta lähtien alkanut sähkötekninen kehitys ei ole mennyt hukkaan! Jos olisi pakko valita kumpaa katson, Lemmenlaivaa vai Star Trekiä, niin valit- sisin kieltämättä Star Trekin, mutta se ei ole paljon se. Vaikka tietyllä ironi- sella asenteella katsottuna, sitä voi seurata hauskana hupiohjelmana. Älkää hyvät Star Trek -fanit antako tämän yhden ihmisen hätäisen mielipiteen vaikuttaa katseluiloonne. Petri Keckman Toimitus: Viittaat ilmeisesti jaksoon alkuperäiseltä nimeltään "Rascals". Enterprisen kap- teenihan ei suinkaan ole 12-vuotias, vaan hän ja muutamat muut miehistön jäsenet muuttuivat näkemässäsi jaksossa fyysisesti (muttei psyykkisesti) lapsiksi jos- tain avaruuden oikusta. 12-vuotias kapteeni on siis se kaljupää, joka kaiveli koko lomansa ruukkuja luolista. Ykkösupseeri ei myöskään ole kapteenin isä, vaan se kaikki oli osa Ferengien hämäystä. Ferengit kun eivät tienneet mitään kaptee- nin ja muiden muuttumisesta lapsiksi. Taisi hämätä sinuakin? :-) Ensimmäisessä Star Trek -sarjassa oli muuten mukana myös venäläinen näyttelijä, joten voitaneen ajatella sen enemmänkin rikkoneen tyypillisiä vastakkainasette- luja kuin mukailleen niitä. Ja missä muussa sarjassa oli 1960-luvulla musta nai- nen näyttelemässä upseeria? Suosittelen katsomaan Star Trekiä vielä muutaman jakson lisää, niin ehkä pääset juoneen mukaan... Janne Siren {3-------------------------------------------------------------------------------- 1. Onko mahdollista lisätä Startup-Sequenceen sellaisia rivejä, että se kopioi joitakin käskyjä RAM:iin? Jos voi, niin kertoisitteko miten. 2. Miten LhA:lla pakataan? 3. Mistä saisin DMousen DMouse-Handler-tiedoston kun käytettävissäni ei ole mo- deemia? 4. Mitä eroa on public domain (PD) ja shareware (SW) -ohjelmilla? Janne Uki, Turku Toimitus: 1. Kyllä. RAM-levylle komentoja voi tietysti kopioida copy-komennolla, mutta tarkoittanet komentojen lataamista muistiin niin, että niitä voi käyttää komen- totulkista ilman että ne pitää aina ladata levykkeeltä. Tämä tapahtuu resident- komennolla, esim. "resident dir" siirtäisi dir-komennon muistiin. Jos AmigaDOS valittaa "object is not of required type", voit korjata tilanteen komentamalla "protect dir +p". Lisäämällä haluamasi määrän resident-komentoja Startup-Sequenceen, yhden kulle- kin riville, voit suuresti mukavoittaa komentotulkin käyttöä. Muista kuitenkin, että jokainen muistiin lataamasi komento syö, kas kas, muistia. 2. Komento "lha a paketti.lha tiedosto" pakkaa "tiedosto"-nimisen tiedoston "pa- ketti.lha"-pakettiin. 3. Kannattaa kääntyä esimerkiksi Sakun PD-palvelun puoleen. Lisätietoja toisaal- la lehdessä. 4. Itse ohjelmissa ei välttämättä ole yleistettävästi mitään eroa, mutta niiden levitystavassa kylläkin. PD-ohjelmat ovat täysin ilmaisia ja niille saa tehdä mitä vain. Tekijä luopuu siis oikeuksistaan niihin. PD-käsite on kuitenkin hie- man hämärtynyt vuosien varrella, joten ohjelman ohjeet kannattaa lukea huolella erikoisuuksien selvittämiseksi. PD:stä on myös freewareksi kutsuttu muunnelma, jossa tekijä säilyttää työhönsä oikeudet, mutta antaa silti levittää ja käyttää ohjelmaa ilmaiseksi. Shareware on askel kaupallisempaan suuntaan. Shareware-ohjelmista pitää ilmaista vapaasti levitettävää versiota kokeiltuaan maksaa tekijälle jokin summa, eli re- kisteröidä ohjelma, jos aikoo jatkaa sen käyttöä. Yleensä rekisteröinti tuo mu- kanaan joitain konkreettisia etuja, kuten poistaa ohjelmasta jonkin rajoituksen, lisää ominaisuuksia tms. Valitettavasti emme ehtineet ajan puutteen vuoksi vastaamaan kaikkiin kysymyk- siisi. Palaamme niihin seuraavassa numerossa. Janne Siren {3-------------------------------------------------------------------------------- Saku pyrkii asiantuntijoiden avulla selvittämään ongelmasi ja vastaamaan palaut- teeseesi Posti-palstan kautta. Voit lähetellä mielipiteitä ja kysymyksiäsi seu- raavaan osoitteeseen postitse. Koordinaattorit voivat myös välittää saamaansa palautetta lehteen. Saku c/o Janne Siren Oravamäentie 2 F 17 02700 Kauniainen BBS: (90) 505 4201 Internet: siren@mikrobitti.fi